Onpa taas vierähtänyt tovi jos toinenkin viime päivityksestä! Kaksi kuukautta vissiin päivälleen.
Tässä välissä onkin ehtinyt tapahtumaan jos jotakin. Hyvää ja ihanaa sekä kaikenlaista ei niin ihQua. No niistä sitten myöhemmin...
Trinsessalapsi ehti viettää ensimmäiset syntymäpäivänsä ja mukavaa oli, kiitos siitä jokaiselle mukana olleelle <3 Toiset kummit eivät sitten vaivautuneet paikalle, mutta onneksi Eeva ja Juha veti homman kotiin kunnialla <3
Turun kv näytelmissäkin pyörähdettiin porukalla, kasvatteja oli kivasti paikalla, Mosku, Dana, Raisa, Zohvi ja Salli. Suuri kiitos omistajilleen, otetaanhan pian uusiksi! Huomasi, että pentujen kanssa oli harjoiteltu, niin hyvin kaikki kakarat käyttäyivät.
No olihan siellä Häjykin debytoimassa, Bea oli ilmoitettuna, mutta jäi Mummelin seuraneidiksi kotiin. Tää ei kehdannut viedä karvatonta koiraa esille. Kasvattien tuloksista kennelin kotisivuilla tarkemmin.
kennel afton stjärn
Virallista tapahtunutta,
tänään 30.1.2011 pidettiin yhdistyksen perustamiskokous Nummilan Hillan luona. Asiana niinkin tärkeä ja ajankohtainen kuin eläinsuojeluyhdistys, nyt on perustettu Vakka-Suomen Eläinsuojeluyhdistys.
Toivottavasti yhdistys saadaan pian viralliseksi ja pääsemme pian tosi toimiin eläinten hyväksi!
Jatketaan jälleen paremmalla ajalla ja uusilla tapahtumilla.
C.S.I. Suontaka
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
tiistai 30. marraskuuta 2010
Is It New IceAge??
Onko nyt sitten uusi jääkausi? Ei, taitaa olla se joidenkin kaipaama TALVI?!?! Mä en kyllä ymmärrä miten joku voi pitää talvesta? Ainoa hyvä asia talvessa on ettei ole ötököitä!
Juu! Pakkaslukemat vaihtelee kiljuvista parinkymmenen pakkasista parin asteen kylmyyteen. -Henkilökohtaisisti mä kallistuisin noiden nippanappapakkasten puoleen mikäli valita saisi. Pystyisi pitämään noita karvakavereitakin hyvällä omallatunnolla pihalla riekkumassa eikä tarvis mietti joko varpit palelee....
Ja tulisijat hohkaa kuumana, on taas tullut pari kuutiota polteltua klapia takassa ja leivinuunissa, mää tykkään <3
Ai mitä muuta meille kuuluu?
No Kaapo lähti koeajalle erään rouvan luo tähän Laitlaan, viikon kattelevat ja sitten tekevät lopullisen päätöksen. Juuh, se mitä eilen maanantaina soittelin ja kuulumisia kyselin, niin aika lupaavalta näyttää kyllä. Olisipa se kuitenkin mukavaa mikäli tuo Knaapsmies saisi ihan oman ihmisen joka jaksaisi sen kanssa touhuta.
Mummulla on nyt sitten se juoksu! Rähjä on tietysti aivan munat soikeena vanhan ämmän perään.... *huoh!*
Oltiin vähän ostoksilla tänään... Tonttuilemassa....
Suontaka kiittää ja kuittaa! Jatketaan hetken kuluttua taas.
Juu! Pakkaslukemat vaihtelee kiljuvista parinkymmenen pakkasista parin asteen kylmyyteen. -Henkilökohtaisisti mä kallistuisin noiden nippanappapakkasten puoleen mikäli valita saisi. Pystyisi pitämään noita karvakavereitakin hyvällä omallatunnolla pihalla riekkumassa eikä tarvis mietti joko varpit palelee....
Ja tulisijat hohkaa kuumana, on taas tullut pari kuutiota polteltua klapia takassa ja leivinuunissa, mää tykkään <3
Ai mitä muuta meille kuuluu?
No Kaapo lähti koeajalle erään rouvan luo tähän Laitlaan, viikon kattelevat ja sitten tekevät lopullisen päätöksen. Juuh, se mitä eilen maanantaina soittelin ja kuulumisia kyselin, niin aika lupaavalta näyttää kyllä. Olisipa se kuitenkin mukavaa mikäli tuo Knaapsmies saisi ihan oman ihmisen joka jaksaisi sen kanssa touhuta.
Mummulla on nyt sitten se juoksu! Rähjä on tietysti aivan munat soikeena vanhan ämmän perään.... *huoh!*
Oltiin vähän ostoksilla tänään... Tonttuilemassa....
Suontaka kiittää ja kuittaa! Jatketaan hetken kuluttua taas.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Maalaistollo matkalla maailmanmaineeseen
Niin, meillähän asustelee tuo irlanninsusikoira Bea. Repäisin ja ilmoitin sen tämän vuoden Helsinki Voittaja ja Voittaja näyttelyihin, 50€/päivä + matkat + majoitus...
No eipä sitten osallistuta noihin karkeloihin ei.
Sen lisäksi, että menin antamaan sille Rimadyliä viikonloppuna sen liukastuttua lenkillä. On sillä nyt jostainhemmetinufosta syystä lähes kalju paikka vyötärön ympäri. Ei ymmärrä mistä moinen? Kuvaa en totisesti kehtaa julkaista :-D
Keskustelin Susan kanssa asiasta kuvien kera ja tulimme viisaina naisina siihen lopputulemaan ettei ne skabat tänä vuonna ole meitä varten. Ei yksin kertaisesti kehtaa viedä tuon näköistä otusta kehään. Onhan se sentään Voittajanäyttely! Herran tähden!
Seuraava operaatio onkin siis karvojen alas laitto, siis nypin ja nypin niin kauan, että ranteet huutaa kuolemaa ja koira ei enää näytä kirveellä tapetulta rämemajavalta. Josko se sitten kerkeisi tasaantua Turun tammikuisiin näytelmiin mennessä? TOIVOTAAN!!
Jatketaanpa taas sydänveren vuodatusta paremmalla ajalla.
C.S.I. Suontaka
No eipä sitten osallistuta noihin karkeloihin ei.
Sen lisäksi, että menin antamaan sille Rimadyliä viikonloppuna sen liukastuttua lenkillä. On sillä nyt jostainhemmetinufosta syystä lähes kalju paikka vyötärön ympäri. Ei ymmärrä mistä moinen? Kuvaa en totisesti kehtaa julkaista :-D
Keskustelin Susan kanssa asiasta kuvien kera ja tulimme viisaina naisina siihen lopputulemaan ettei ne skabat tänä vuonna ole meitä varten. Ei yksin kertaisesti kehtaa viedä tuon näköistä otusta kehään. Onhan se sentään Voittajanäyttely! Herran tähden!
Seuraava operaatio onkin siis karvojen alas laitto, siis nypin ja nypin niin kauan, että ranteet huutaa kuolemaa ja koira ei enää näytä kirveellä tapetulta rämemajavalta. Josko se sitten kerkeisi tasaantua Turun tammikuisiin näytelmiin mennessä? TOIVOTAAN!!
Jatketaanpa taas sydänveren vuodatusta paremmalla ajalla.
C.S.I. Suontaka
maanantai 22. marraskuuta 2010
Pohdintaa omasta elämästä
Kaikki minut tuntevat tietävät kuinka sulosäärinen ja pikkiriikkinen olen ulkoiselta olemukseltani.... kehehee kehehee. Lisää hyviä vitsejä...
Laihdutuskamppanja itseni kanssa on käynnissä ja taas eilen, siis sunnuntaina totesin Krisselle kuinka mun tarvii taas ottaa itseäni niskasta ja ryhdistäytyä. IN MY DREAMS! Kuka veti pakastimesta pussillisen sipulirenkaita iltapalaksi? No samaan hengenvetoon voisi kysyä kyllä kenen toimesta ne sinne pakastimeen on tulleet! lol
Onneksi tänne kylille avataan se kauan odotettu kuntoilukeskus, josko saisi aikaiseksi ja rakkaan työvuorojen puitteissa pääsisi siellä jopa käymään. Toisaalta, sinne pääsee kyllä avaimella melkein koska vain...
Tavoitteena olisi 15.12. mennessä hukata kolme (tai mahdollisesti enemmän) kiloa pois. Doctors orders.
Laihdutuskamppanja itseni kanssa on käynnissä ja taas eilen, siis sunnuntaina totesin Krisselle kuinka mun tarvii taas ottaa itseäni niskasta ja ryhdistäytyä. IN MY DREAMS! Kuka veti pakastimesta pussillisen sipulirenkaita iltapalaksi? No samaan hengenvetoon voisi kysyä kyllä kenen toimesta ne sinne pakastimeen on tulleet! lol
Onneksi tänne kylille avataan se kauan odotettu kuntoilukeskus, josko saisi aikaiseksi ja rakkaan työvuorojen puitteissa pääsisi siellä jopa käymään. Toisaalta, sinne pääsee kyllä avaimella melkein koska vain...
Tavoitteena olisi 15.12. mennessä hukata kolme (tai mahdollisesti enemmän) kiloa pois. Doctors orders.
Mistähän sitä alottaisi? Taas menee väkisinmakaamiseksi.
Mielessä kaivellut jo jonkin aikaa oman blogin kirjoittaminen. Nyt sen sain aikaiseksi, nyt yön taas mennessä väkisinmakaamiseksi.
Mistäköhän se kirjoittamisen sitten aloittaisi? Ei riitä, että päivät ovat hulinaa, pienessä punaisessa torpassa Suontakana on hulinaa ja vilinää näin öisinkin.
Nukuinhan minä, kokonaiset kaksi tuntia. Miksi vain pari tuntia? Siksi, että sain pellit kiinni ja siksi että, olen Frasier-fani.
Sitten Irene tuli herättämään, ilmeisesti ruppana, äidin pikku Batman nähnyt pahaa unta tai jostain muusta syystä herännyt.
Täällä torpassa, kun joku (lue: minä) herään ja nousen, alkavat koirat, nuo ihanat rakkaat karvaperseet hillumaan. Enemmän tai vähemmän. Tällä kertaa enemmän. Rähjä halusi pissille.... No päästettävähän ne oli.
Se on sellainen hassu lumipallo-efekti, yksi herää ja haluaa ulos, niin toinen ja kolmaskin huomaavat kuplan otsassaan. Toisaalta onhan se mukava mennä puskaan kaverin kanssa kuin perässä kiukkuisen mamman saattelemana, hetken päästä. Sitten kun se mamma on ensin päässyt takasin sinne sänkyynsä. Juu-u! Kokeilivat ne sitäkin jossain vaiheessa, ei onnistunut... Tai siis minä en sitten suostunut marionettinukeksi pomppimaan koko yötä edestakaisin.
Sivuraiteellehan taas päästiin.
Memmu-mummo-rakkaani toipuilee omituisista oireistaan hyvää vauhtia eikä siitä kyllä huomaisi sen olleen kippiänä ollenkaan. Juoksuakin taitaa pukata! AARGH! Sen tietää sitten taas....
Isojen asioiden ja päätöksien edessä ja vähän takanakin.
Ystävällinen Itellan-täti toi postin ovelle asti aamulla, kun toimitti aiemmin tilaamani, unohtuneet tuotteet Savonlinnasta. Mainoksia mainoksia mainoksia.... Ja kiitoskortti Ninniltä <3
Käräjäoikeudestakin tuli kirje, olin sitä jo odotellutkin. Kerron siitä myöhemmin.
Sellainen tarina tänä yönä tällä kertaa.
Suontaka kiittää ja kuittaa.
Mistäköhän se kirjoittamisen sitten aloittaisi? Ei riitä, että päivät ovat hulinaa, pienessä punaisessa torpassa Suontakana on hulinaa ja vilinää näin öisinkin.
Nukuinhan minä, kokonaiset kaksi tuntia. Miksi vain pari tuntia? Siksi, että sain pellit kiinni ja siksi että, olen Frasier-fani.
Sitten Irene tuli herättämään, ilmeisesti ruppana, äidin pikku Batman nähnyt pahaa unta tai jostain muusta syystä herännyt.
Täällä torpassa, kun joku (lue: minä) herään ja nousen, alkavat koirat, nuo ihanat rakkaat karvaperseet hillumaan. Enemmän tai vähemmän. Tällä kertaa enemmän. Rähjä halusi pissille.... No päästettävähän ne oli.
Se on sellainen hassu lumipallo-efekti, yksi herää ja haluaa ulos, niin toinen ja kolmaskin huomaavat kuplan otsassaan. Toisaalta onhan se mukava mennä puskaan kaverin kanssa kuin perässä kiukkuisen mamman saattelemana, hetken päästä. Sitten kun se mamma on ensin päässyt takasin sinne sänkyynsä. Juu-u! Kokeilivat ne sitäkin jossain vaiheessa, ei onnistunut... Tai siis minä en sitten suostunut marionettinukeksi pomppimaan koko yötä edestakaisin.
Sivuraiteellehan taas päästiin.
Memmu-mummo-rakkaani toipuilee omituisista oireistaan hyvää vauhtia eikä siitä kyllä huomaisi sen olleen kippiänä ollenkaan. Juoksuakin taitaa pukata! AARGH! Sen tietää sitten taas....
Isojen asioiden ja päätöksien edessä ja vähän takanakin.
Ystävällinen Itellan-täti toi postin ovelle asti aamulla, kun toimitti aiemmin tilaamani, unohtuneet tuotteet Savonlinnasta. Mainoksia mainoksia mainoksia.... Ja kiitoskortti Ninniltä <3
Käräjäoikeudestakin tuli kirje, olin sitä jo odotellutkin. Kerron siitä myöhemmin.
Sellainen tarina tänä yönä tällä kertaa.
Suontaka kiittää ja kuittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)